Edussivu ✔ Materiaalia ✔ Gonna eat you a Lavia

Tilastotieteilijöiden mukaan Lavia sijainnee Satakunnan ja Hämeen aina niin räjähdysalttiissa välimaastossa. Evrekassa "lavia" -hakusanalla saa tietää, että hänessä on yli 2500 asukasta, mikä kuulostaa aika absurdilta, mutta näin väittää Fennica. Fennica on tainnut mennä muutenkin vähän hakoteille, sillä sen mielestä Lavian väestöstä ruotsinkielisiä on 0,1 % eli 2,5 ihmistä ja että Laviassa on muka 150 yritystä. Yritystähän Laviassa kyllä on, mutta ainakaan paikan päällä meno ei oikein vakuuta. Kirkonkylässä on joitakin kauppoja (mm. Sale) ja keskitetty virkavalta- ja hoitohenkilö. Keskustan läpi ajaa 5 minuutissa tai nopeamminkin jos vaan ikinä haluaa.

Lavian murre tarjoaa teräshermoisille länsisuomalaisille oikean koetinkiven. Korostetut sanan edessä olevat konsonanttirakenteet, lyhennetyt sisä- ja ulkopaikallisijojen suffiksit (kuten otsikko jo antaa ymmärtää) ja diftongien vääntyminen perisuomalaisella laiskuudella ovat alueen eri sukulaismurteiden tuttua antia, mutta säväyttävintä ehdottomasti on kuuleman mukaan muinaisgermaaninen intonaatio; painotus on ensin matalalla, nousee sitten vakaasti hyvin ylös, kunnes kurkkuakuristavassa väläyksessä painuu niin alas, että pikkulapsestakin tulee viskin tuhoama aikamies. Häkellyttävintä on asioida lavialaisessa kaupassa samaan aikaan natiivien kanssa, jolloin asiakkaat ja henkilökunta ajautuvat keskusteluun keskenään. Siinä saa pidellä tärykalvoistaan, ettei SE tartu.

Ihme kyllä Fennica ei mainitse sanallakaan Lavian murretilannetta. Sen sijaan se maalailee Lavian maalaistaivaalle perin huomaamattoman kuvan staattisesta pikkukunnasta ja summaa talouden tukipylväät tälläisella kommentilla; "Elinkeino tuntematon: 4,7% väestöstä". Mitäköhän se mahtaa tarkoittaa? Tämän lisäksi Fennica väittää pokkanaamalla, että vettä on Lavian pinta-alasta vajaat 11%, ja toteaa samaan syssyyn, että kotitalouksien keskikoko on sama kuin ruotsinkielisten asukkaiden määrä. Jos katsoo tarkasti sivun yläreunan karttaa, tuntuu siltä kuin vettä olisi jopa hieman enemmän. Jos tekijän perheellä olisi kuvitteellinen mökki Karhijärven rannassa, voisi todeta, että vesi jatkuu pitkälle maalle asti. On se sen verran vetelää seutua. Järven kauneudesta ei kuitenkaan voida kiistellä ja sen päällä kelluvat saarimuodostelmat ovat oikeita nanoilmastoja. Kuivemmassa osassa Laviaa on järjettömän hienoja kallioita ja jyrkänteitä joita rankahkot aarnit ympäröivät ja pinnoittavat. Tästäkään Fennica ei ehdi tilastopaukutukseltaan kertoa, vaikka selvästikin syytä olisi. Jos kuvittelisi itsensä karhijärveläisen laiturin nokkaan kesäyönä tai vaikka helmikuisena kirkkaana päivänä, pääsisi lähelle tekijään vetoavaa idylliä.
- - -
Ystäväiseni Sika-Ilari kertoili tarinoita Lavian pimeiden metsien olennoista. Pääteemaksi nousi Eero, loppukesien kauhu ja pahan kätyri. Eero oli nähty aina missä milloinkin, ja lapset peloteltiin hiljaisiksi sanomalla, että "Eero sukkiv viä!". Niin oli löydetty useana kesänä kaupunkilaisten pureksitut ruumiit milloin autolle asti kerenneinä, milloin sänkyihinsä jääneinä. Nykyihminenhän ei tosin kauaa jaksa kuunnella tälläista jorinaa, eikä se totta tietysti olekaan. Sika-Ilari nykäisi Eeron päästään istuessaan tekijän kanssa nuotiolla. Juttu ei pelottanut edes siellä.

Jos Eero ei olekaan mikään todellinen kammotus, voi Lavian merkillisiin korpiin hyvinkin kuvitella The Blair Witch Projectin. Vaikutelma ei synny naapurien kovaäänisestä koohkaamisesta reunametsässä tai kaupunkilaiselle tuntemattomien lintujen huudoista iltahämärässä. Pikemminkin selkäpiitä karmii äänettömyys, joka on joskus niin tiheä, ettei kuule muuta kuin veren kohinan korvissa. Saman voi tosin kuulla jo kirkonkylän kaupassa, jos joutuu pitämään sormia korvissa.

salenet5.x