Edussivu ✔ Tekstejä ✔ Imuri
|
Marko heräsi kahdelta yöllä puhelimen sinnikkääseen piipitykseen. "No?", hän tiuskaisi.
"Nyt sänky pois selästä ja tänne heti!". Sitten luuri lyötiin korvaan ja Marko jäi
hämmentyneenä kykkimään TV-pöydän kulmalle. Konemaisesti käskyä totellen hän pukeutui
ja hoippui hissiin. Vasta parkkipaikalla käynnistäessään VW Derbyä Marko tajusi, ettei
ollut tunnistanut soittajaa. Mitenköhän puhelun lähtöpaikan pystyisi päättelemään?
Puoli neljän maissa Marko osui viimein oikeaan osoitteeseen, Veijalaisen asunnolle.
Tämä riuhtaisi Markon kärsimättömänä sisään ja sanoi tiukan asiallisena: "Saan
esitellä mullistavan imurointilaitteen", osoittaen sormella lattialla makaavaa
metalli- ja muoviteelmää. "Mitä helvettiä", lausahti Marko viitsimättä enää edes
suuttua ja suunnisti ulko-ovelle ja edelleen autolleen. Puolimatkassa hän kuitenkin
tajusi näkemänsä ja kaarsi takaisin. Laite muistutti vanhojen tieteiskertomusten robotteja, paitsi ettei se ollut krominkiiltävä, eikä se piipittänyt. Antennejakaan ei näkynyt. Se liikkui hatarannäköisillä, ilmeisesti pöytälampunrungosta tehdyillä jaloilla, mutta pysyi kuin ihmeen kaupalla pystyssä eikä edes törmäillyt seiniin.
Marko sai takaisin osan puhekyvystään ja uteli: "Mitä varten sillä on tennissukat
jalassa?"
Kuuteen mennessä Markolle oli pääpiirteittäin selvinnyt "kävelevän imurin"
toimintaperiaate. Yksinkertaisimmillaan otettuna se oli laite, joka imi roskaa
jalkapohjiensa kautta. Se sai virtaa moottoripyörän akusta, jonka Marko oli myöskin
tunnistavinaan. |