Edussivu ✔ Tekstejä
✔ Varsi puuta ja pää silkkaa terästä
|
Väijyin sisäpihan hämärissä ja puristelin hihitellen moukarini vartta. Nuo silinterihattuiset
herrasmiehet kammottavine viiksineen astelisivat pian ohitseni. Se, että olin saanut selville
heidän salaisen kokoontumispaikkansa kuvasti sitä intoa, jolla olin tehtävän ottanut vastaan.
Edeltäjäni ei ollut kuuleman mukaan kovinkaan kiinnostunut näiden turmeluksen levittäjien toimista
eikä laiskojen ponnistelujensa palkaksi ollut saanut mitään radikaalia aikaiseksi. Verenhukan ja
hautakiven kylläkin. Nyt niin kävisi joillekin aivan muille.
Vihreänpunainen tukkani oli hiestä märkä ja kyynerniveliini alkoi pikku hiljaa sattua aseen paino. Moukarini varsi oli oikein hyvää, suoraa koivua ja itse pää oli punaiseksi maalattua terästä. Se on kuulkaa sellainen ase, että sitkeäkin silinterihattu painuu kasaan kuin itsekseen. Kuulin askeleiden heikon napsahtelun jossain porttikongin nupukivipäällysteellä. Salaisen PAAK-järjestön jäseniä alkoi siis viimein saapua paikalle. Tein muutaman koeiskun ja paransin jalkojen haara-asentoa.Odotin. Kun pimeän ja tunkkaisen sisäpihan vahvistama kaiku oli päässäni sekoittanut askeleiden lähtöpaikan (niin kuin olin epäillytkin), hermostuin tavattomasti ja heilautin moukarin hysteeriseen kaareen. Se sattui onneksi osumaan kulman takaa eteeni juuri kävelleen hahmon päähän. Kuului vetinen mossahdus ja jotain märkää ja tahmeaa ryöpsähti käsivarsilleni. Hahmo lysähti iskun voimasta maahan ja kampesi moukarin otteestani. Kyykistyin kohteeni viereen ja tartuin julman lyöntiaseeni varteen, aivan sen ja massapään liitoskohtaan. Se oli juuttunut tukevasti kalloon ja työntänyt silmät naurettavaan haritukseen. Tyrskähtelin ja nyin moukaria irti kaverista. Samassa tunsin metallisen otteen nilkassani ja käännyin nopeasti ympäri havaitakseni joutuneeni kavalaan ansaan; minut oli yllätetty takaapäin ja kytketty käsiraudoin lihaksikkaan ja hyvinpukeutuneen miehen ranteeseen. Nykäisin jalkani nopeasti koukkuun, jolloin vangitsijani kiljaisi tuskasta ja kaatui kasvoilleen. Käytin saamani edun pinkaisten kohti kadulle antavaa porttikäytävää. Mies puoliksi raahautui, puoliksi konttasi perässäni ja mölisi jotain käsittämätöntä. Oma juoksuni oli tietysti hieman vaivalloista ja nilkkaani kiinnitetty teräslenkki painoi hajustettua ihoani. Senkin päätin kostaa, kun aika koittaisi. Yöllisten silminnäkijöiden mahdollisuudesta huolimatta en pysähtynyt kuin vasta kolmen kilometrin päässä, kaupungin itälaidalla. Saatoin kiristää vauhtiani loppua kohti, sillä painolastini alkoi asfaltin kitkaominaisuuksista johtuen kulua pois. Päästyäni haisevien kujien ympäröimän, koko korttelin kokoisen talon ovelle en joutunut raahaamaan sen enempää kuin yhtä hyvin muodostunutta kättä. Hakkasin ovea kaksin nyrkein ja kaaduin sisään. PAAK-järjestö oli kammottavimpia ja salaperäisimpiä ihmiskunnan tuotoksia. En ollut vielä saanut selville edes sen koko nimeä. Sen jäsenet kokoontuivat "luolissa", pukivat päälleen kauhtanat ja mietiskelivät. He ajattelivat vain pieniä asioita. He olivat älykkäitä. Pitää hankkia uusi moukari. Rakennus, jonka oviaukossa makasin hiestä liukkaana oli tutun viinankeittäjän ja mustan pörssin kauppiaan valtakunta. Hänen palvelijansa kantoivat minut hellävaroen työhuoneeseen, jossa he irroittivat käsiraudat nilkastani. Sitten kuumaa lihalientä kaadettiin täydellisesti muodostuneesta kurkustani alas. Vointini alkoi parantua ja jaksoin taas miettiä selkeästi. Joku oli selvästikin vuotanut väijytyksestäni PAAK:lle. Tiesin heti, mitä tehdä.
Pomon peukalo painoi lujaa loukattua nilkkaani. Se oli onni, sillä muutoin olisin pudonnut pää
edellä hyiseen jokeen. Seuraava ilta koitti punertavana ja viileänä. Istuin virastotalon katolla ja tutkistelin tilannetta. Asemapaikastani näki suoraan vastapäisen talon kolmanteen kerrokseen ja tiettyyn huoneistoon, siihen nimenomaiseen, jossa tämäniltainen PAAK-kokous pidettäisiin. Aseistuksena minulla oli mahtava teräsvartinen lapio ja jokunen vyöstä roikkuva vasara. Selkääni kalliin paidan alle oli teipannut rautalankaa ja pihdit. Varusteen olivat kunnossa, enää tarvitsi vain odottaa kokouksen alkua. Olin saanut haltuuni PAAK:n radioliikenteessä käyttämän salakieliavaimen ja pultannut sen kannettavaan matkaradiooni. Tämä kokous alkaisi aivan pian, vartin päästä. En voinut kurkkia katonreunan yli - paljastumisen pelossa - mutta supertarkat korvani kertoivat kyllä lähestyvistä askelista. Rentouduin ja nojauduin köysivyyhteen. Tällä kertaa päästäisin herrat kieroilijat sisään asti ja ratsaisin heidät siellä. Näin vältyin tekemästä turhaa työtä. Työnsin puutikkuja köyteen, jotta ote olisi paras mahdollinen ja otin loppukirihengitysharjoituksen. Valot syttyivät yhtäkkiä kohdehuoneistoon. Sisällä liikuskeli tummiin pukeutuneita hahmoja, joilla oli käsissään pieniä nyyttejä. Laskin kolmeen ja heilautin itseni matkaan köydellä. Osuin suhteellisen lähellä, mutta ehkä yötuuli oli sekoittanut laskuni, sillä läjähdin naama edellä noin metrin päähän tavoitteestani ja olallani keikkunut lapio takertui sekä köyteen, että seinän rappaukseen. Roikuin pää alaspäin seinällä ja pohdin tilannetta. Jos PAAK-jäsenet eivät olleet kuulleet pamahdusta, minulla oli edelleenkin mahdollisuus selvittää tilanne. Minun oli kuitenkin ensin päästävä irti köydestä, joka alkoi jo hieman puristaa vyötäröäni. En voinut noin vain avata solmua, sillä silloin olisin pudonnut kadulle enkä toisaalta halunnut sitä. Lapiotakaan ei olisi tehnyt mieli jättää seinään törröttämään. Ylivertainen älyni toimi ripeästi ja kohta ratkaisu oli selvä, minä vain hakkaisin vasarat seinään, roikkuisin niissä ja katkaisisin köyden. Lapion voisi irrottaa samalla kun edelleen samoilla vasaroilla etenisin kohti ikkunaa. Pyyhin kuolan naamaltani ja ryhdyin vaaralliseen tehtävääni. Puolen tunnin pikaisen ähellyksen jälkeen olin vapaa köydestä ja lapio roikkuen päässyt istumaan ikkunalaudalle. En nähnyt mitä huoneessa tapahtui, koska olin selin ikkunaan, mutta oletin, etteivät PAAK-laiset huomaisi minua. Sitten ikkunalauta petti ja minä putosin jalkaterieni varaan kakkoskerroksen tasolle, taaskin ikkunalaudalle. Käteni jäivät vapaiksi, joten laskin itselleni yhden erävoiton. Odotin muutaman tunnin ja pääsin poliisiauton kyydissä lämmittelemään. Koreat vaatteeni tekivät vaikutuksen rautakaupan myyjään. Sain ostaa moukarin, sellaisen pitkän ja painavan. Sitten lähdin kohti tämäniltaisen kokouksen pitopaikkaa. Olin käyttänyt viime yön toimettomuuden hyväksi ja kehitellyt aivan uudenlaisen strategian. Minä soluttautuisin sisään PAAK-seuraan. Tänään kokous oli sovittu vanhaan puutaloon kaupungin laidalla. Osa katulyhdyistä oli sammuneena, mutta onnistuin silti pysymään jalkakäytävällä ja kutakuinkin kaatumatta. Moukarin olin piilottanut pitkän takkini alle niin, että ainoastaan sen hamara osui polveeni. Käännyin viimeisen kadunkulman ympäri, ränsistyneestä portista pihaan ja astelin pihan perällä kenottavan hökkelin porstuaan. Siellä päähän iski ajatus ottaa moukari esiin jo nyt. Heilautin takinliepeen sivuun, irroitin moukaria pidelleet nahkahihnat, tartuin aseeni varteen ja heilautin moukarin olalleni. Se osui kuitenkin otsaani. Nyt ajattelen vain pieniä asioita. Hyvin pieniä. |